— Silloin me jäädään tulipalosta osattomiksi, sanoi Mauri.
— Tehän olette ikänne nähneet tulipaloja. Minä olen nähnyt vain kaksi latoa ja pienen torpan palavan maalla, eikä siellä ollut sellaista tiaatteria kuin täällä. Kun on ruiskut ja tikapuut ja palokunta.
— Keisarinna parka, minä autan sinua ja Mauri myöskin, sanoi Eljas myötätuntoisena.
— Rouva käski ostaa palasokeria ja se unohtui, kun tuo Pärkreeni juuri tuli puita tuomaan. Pankaa, hyvät pojat, jauhosokeria, kyllä se kelpaa, sitä on keittiön nurkkakaapissa. Nyt minä lähden ja kiitoksia paljon avustanne, ja Josefiina kiisi portaita alas niin, että vihreä hattu heilahti toiselle korvalle.
Pojat veivät kahvipannun pöytään ja täyttivät sokeriastiat pussista, jonka heti löysivät. Kupit he järjestivät niin, että ne muodostivat isän nimen alkukirjaimet. Sitten Mauri ilmoitti äidille, että kahvi oli pöydässä.
Vieraat istuutuivat ison pöydän ääreen, äiti täytti 18 paria kuppeja ja lähetti sokerin ja kerman kiertämään.
— Anteeksi, Tekla, kuului rehtorin rouvan terävä ääni — kahvi maistuu hiukan omituiselta.
— Minun kahvini on myrkytetty, kirkaisi laulunopettaja.
— Tekla on niin henkevä, että nämä aineelliset asiat jäävät häneltä huomaamatta, pisteli anoppi.
— Suola on tosin halvempaa, mutta minä juon ennemmin kahvini pelkän kerman kanssa kuin ison suola-annoksen sulostuttamana, sanoi Amalia-täti työntäen kuppinsa kauas luotaan.