— Enhän minä sitä ole salannut, mutta kun sormus kuluu työssä, niin minä jätän sen kotiin.
— Se on pahasti tehty.
— Onko tämä Josefiina nyt rakastunut minuun? kysyi Berggrén uteliaana.
— Minä olen pahoillani, jos Berggrén tahtomattaankin on tullut voittaneeksi vilpittömän tytön hellät tunteet. Mitä nyt on tehtävä?
Pärkreeni raapi korvallistaan.
— Eiköhän tuo tyytyisi toiseen palokuntalaiseen?
— Pärkreeni koettaa järjestää asiat Josefiinan kanssa hienotunteisella tavalla, ilman että hänen naisellinen luontonsa loukkaantuu.
— Eikö rouva voisi paremmin puhua kuin minä? kysyi Pärkreeni levottoman näköisenä. — Josefiina taitaa olla hyvin hienotunteinen tyttö?
— Kaikki nuoret tytöt ovat kuin mimosakukat. Kun niitä lähentelee varomattomasti, niin ne sulkevat terälehtensä.
— Vai sellaiset? Liinu ei semminkään ole koskaan sulkenut terälehtiään. Ehkä rouva — — —.