— Vei palotorniin ja näytti kaiken maailman ihannuuden. Sieltä näkyi meri ja Nikolainkirkko ja Rietriksperin epiteemi ja piti kiinni käsivarresta kun tuuli ja hattua piti varjella. Jo ensi näkemältään sanoi että: "ovatpahan koreita nämä Pohjanmaan tytöt".
Tekla koetti rauhoittaa Josefiinaa puhumalla miesten ajattelemattomuudesta ja antoi hänelle vapaan illan, jonka tämä käyttikin mennäkseen Pelastusarmeijan kokoukseen.
Myöhemmin tuli Pärkreeni puita kantamaan. Tekla päätti puhua hänen omalletunnolleen.
— Onko Berggrén onnellinen vaimonsa kanssa? aloitti hän varovaisesti.
— En minä enää ole siinä iässä, että minä olisin onnellinen, mutta kyllä minä olen tyytyväinen. Liinu on hyvä ihminen, eikä toraile turhia, vastasi Pärkreeni.
— Mitä Bérggren sanoo sellaisesta miehestä, jolla on hyvä vaimo, mutta joka kuitenkin liehakoi nuoria tyttöjä?
— En minä ole sattunut sellaista tuntemaankaan.
— Berggrén on rehellisen näköinen, mutta onkohan omatunto aivan puhdas tämän Josefiinan suhteen?
— Mihinkä rouva nyt tähtää? Enhän minä, viiden lapsen isä, enää sellaista hupsuttele. Tässä on kellarin avain, puulaatikko taisi tulla liian täyteen.
— Ei pidä leikkiä nuoren tulisen pohjantytön tunteilla. Josefiina ei tietänyt, että Berggrén oli naimisissa.