— Josefiina rauhoittuu nyt. Onko Berggrén narrannut tai uskotellut olevansa naimaton?
— Tässä on sen pelaaminen selvästi näkyvissä. Mitä tämä on muuta kuin narraamista ja tahallista sokaisemista?
Josefiina ojensi sinikantisen vihon Teklalle, joka luki osoitetusta paikasta:
Joseviinallen.
"Aurankuka sininen, taivas
On saman värine Se
Muistuttavi sinua älä unohta
Koskan minua vaika
Olisin jo kuolleena.
Jos voisin mä Lintuna litää
Jos voisin Tähtenä kitää niin
Laulaisin aikasi Iloksi ja
Loistaisin Elosi valoksi.
Hetken Ystävä P-i."
— Mutta tämähän on vain tavallinen muistoruno. Berggrén on kirjoittanut sen, mikä sattui muistumaan mieleen.
— Viiden lapsen isän ei tarvitse kutsua pohjolaista tyttöä aurankukaksi, ja muistakoon häntä oma akkansa, kun hän makaa kuolleena, joka on synnin palkka, nyyhkytti Josefiina.
— Onko hän houkutellut Josefiinaa johonkin?