— Luuleeko rouva minua tuomarin Iitaksi, että minä tekisin sellaista? Minä huolehdin talosta omantunnon mukaan ja vaikka se onkin piian omatunto, niin kyllä se tietää velvollisuutensa.
— Tietysti minä luotan Olgaan, kiirehti Tekla vakuuttamaan. Olga saa kerran kutsua joitakin tuttuja tyttöjä kahville.
— Kiitoksia paljon, minä olenkin velkaa monelle tytölle kahvit. Mutta alakerran Mimmiä en kutsu. Se on sanonut, että minä vehtailen sähkölaitoksen miesten kanssa. Hän ei tiedä eroa kunnollisen seurustelun ja vehtailemisen välillä. Jääköön nyt kotiin. Mutta missä me juodaan kahvit, kun ei ole muuta huonetta kuin alkoovi?
— Saatte istua ruokahuoneessa. Olga pitää huolen siitä, että Eljas joutuu ajoissa soittotunnilleen ja että kumpikin peseytyy aamusilla.
— Sitä he eivät tee minun käskystäni. Saako heille laittaa pannukakkuja?
— Kyllä, tietysti.
Seuraavana päivänä istuivat pojat kahden kesken aterioimassa.
— Pannukakku maistuu paremmalta, kun sen syö suoraan vadilta ja ilman sivistyneitä pöytätapoja, sanoi Eljas.
— Pannukakkuvatsa on paljon raskaampi kuin lihapullavatsa. Mitä me nyt teemme? kysyi Mauri.
— Sanopas, Olga, mitenkä sellaiset pojat, joitten vanhemmat sukulaiset ovat hopeahäissä, viettäisivät vapaan lauantai-illan? kysyi Mauri Olgalta, joka juuri tuli sisään.