"Rovalen ja toisilen.
Minä tartun kynän että kun minä sytämistyn tähän huusholin päälle, kun on Yksin kuin susi saresa eikä ole Vesijohto vaika Herrala riitää raha ola vapa koko Kesä senku kalasta Haukij ja on vetelä perata eikä ole Seura kun torppanväki joka sylki latian Pääle ja minä otan sen rästi Palkan että kun anan sen matkarahan anteks takasin Päin. Ja male minä en toista kerta mäne eikä Semmose herasväki tykö.
Kunioittamisela pirän Hilta Touru."
Lopun kesää koetti masennettu Tekla tulla toimeen ilman palvelijaa, pienen torpantytön avustamana.
Vasta kaupunkiin tultua hän otti uuden kotiapulaisen, silloin kun oli paljon väkeä vapaana.
Hän sai iloisen hyväntahtoisen tytön ja nautti helpommista oloista.
Kun Olga oli ollut kuukauden talossa, päätti lehtori lähteä rouvineen ja tyttärineen setänsä hopeahäihin. Tekla meni Olgan luo.
— Toivon, että tulette hyvin toimeen meidän poissaollessamme. Olga hoitaa nyt kotia omantunnon mukaan.
— Rouva on aivan rauhallinen. Kyllä minä hoidan talouden ja katson poikia. Voinhan minä leipoa sillä aikaa.
— Ei suinkaan pidä aloittaa mitään erikoisia tehtäviä. Katsokaa vain, ettei sähkö jää turhaan palamaan, kaasuhana on suljettava huolellisesti ja ikkunoihin on pantava pönkät, kun ne ovat auki, muuten ne lyövät rikki.