— Saanko esittää itseni? Nimeni on Eetvartti Salontaus, minä olen sähkömonttööri, sanoi nuori mies ojentaen kätensä.
— Minä olen Olka Lehtinen, sanoi Olga vienosti hymyillen.
— Katsokaa nyt tuota apinaa, näettekö, mitenkä se lypsää lehmää? keskeytti Eljas.
Näytännön loputtua olivat Olga ja Salontaus niin hyviä ystäviä, että jälkimäinen päätti tulla mukaan Hesperiaan juhlimaan.
Hattaranheimo oli happamen näköinen, kun Olga esitteli uuden tuttavansa, mutta tyytyi seuraansa kun Olga nimitti häntä "tirehtööriksi". Samalla kohosi Salontauskin insinööriksi.
Hesperiassa löysi Olga uusia tuttavia, niin että heitä lopulla oli 8 henkeä kahvipöydän ääressä.
Keskustelu oli vapaata ja vilkasta. Sukkeluuksia sateli ja Olga nauroi niin, että hiusneulat tippuivat puseron aukosta sisään.
Juotiin kahvia ja limonaatia ja jotakin nestettä, jota Hattaranheimo tarjosi povitaskussa olevasta pullosta. Sitä kutsuttiin monella nimellä: "tarinavesi, korvenkyynel, vapausjuoma, heimokansantervehdys j.n.e."
Raittiuspuheita kuunneltiin hartaasti.
— Kyllä se kieltolaki oli suuri siunaus maalle ja kuitenkin siitä täytyi käydä sitkeä taistelu, ennenkuin se hyväksyttiin, sanoi Salontaus.