— Mitä kansa tahtoo ja mikä on sen luonnollinen oikeus, sen se ajaa perille vaikka vuoren läpi, lisäsi toinen seurasta.
— Ei mikään minua liikuta niin kuin kevätiltana ylentävien puheiden kuunteleminen luonnonhelmassa, sanoi Olga, joka innostui helposti.
— Tai torvisoitto, joka kaikuu lahdelta lahdelle ja väräjää yli kaupungin, sanoi Hattaranheimo.
Juhlan pääjärjestäjä alkoi isänmaallisen laulun, johon yleisö otti osaa.
Salontaus otti Olgan ja toisella puolella istuvan tytön kädet omiinsa, löi niillä tahtia ja lauloi raikuvalla äänellä.
Mauri ja Eljas heittelivät rannassa voileipiä, juotuaan ensin neljä pullollista limonaatia mieheen.
Myöhään illalla käveli Olga kotiin käsikoukkua tirehtöörin ja insinöörin välillä. Molemmat herrat hoipertelivat vahvasti.
— Nämä aatteelliset juhlat ovat aina arvokkaampia kuin tavalliset huvitilaisuudet, jotka ovat tyhjiä ja ilman syvempää sisällystä. Nyt sen sijaan olemme saaneet nauttia ylentävistä puheista, laulaa pyhät tunteemme täyteläisistä rinnoistamme ja ylentää mielemme kansallisille ihanteille, puheli Hattaranheimo kiertäen käsivartensa Olgan vyötäisille, mutta veti sen heti pois, sillä Olga nipisti kynsillään.
— Nyt tunnen että meillä on yhteinen isänmaa, yhteinen Helsinki ja yhteinen Hesperia, yhtyi Salontaus tunnelmaan.
— Ja yhteinen Olga, kuiskasi Mauri Eljakselle.