— Ja joka paikassa vallitsee suuret aatteet ja kansannousu, tai aatteittennousu ja suuri kansa, tai kansanaatteet ja suuri nousu, jatkoi Salontaus.
— Matka tulee kamalan pitkäksi, kun te kuljette joka puolella katua, sanoi Mauri.
— Juostaan me edellä kotiin, minä olen perin uninen, ehdotti Eljas.
Pojat jättivät hyvästelemättä tunteellisen seuran ja juoksivat suorapäätä kotiin.
Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, nukkui koko joukko kello 11:een asti.
Pojat lähtivät, syötyään pannukakkuaamiaisen, Ruokosten poikien kanssa retkelle.
Olga soitti tuntikausia puhelimella tuttavilleen, kertoi edellisen illan tapahtumat ja kutsui iltapäiväksi kahville.
Hän oli kerran palvellut sellaisessa talossa, jossa palvelijat eivät saaneet käyttää puhelinta. Se oli ollut sietämätön aika, vaikka paikka muuten oli hyvä. Hänen henkinen elämänsä oli tukehtua ja mieli katkeroitui, etenkin kuullessa muitten iloisesti puhelevan ja nauravan puhelimessa. Pahinta oli, kun herra oli puhelimessa silloin kuin joku tuttava tietämättömyydessään soitti Olgalle. Sillä herra sanoi aina että "meidän kotiapulaisellemme ei saa soittaa muuta kun silloin, kun henki on kysymyksessä". Tuttavat vieraantuivat ja moni hauska tilaisuus meni nenän ohi. Hän tunsi olevansa yhteiskunnan hylkiö ja tuttavat säälivät häntä.
Tästä kokemuksesta hän oli viisastunut niin, että hän nykyisin asetti puhelimen rajattoman käytön ehdoksi paikkaanastumiselleen.
Puhelujen jälkeen hän lainasi Teklan albumista valokuvia omansa täytteeksi. Sitten hän kattoi hienon kahvipöydän herrasväen tapaan, asettaen keskelle pöytää kristallimaljakon täynnä itse valmistamiaan nelivärisiä paperiruusuja.