Kaikki oli järjestyksessä, kun pojat tulivat kotiin.
Olga kattoi keittiön pöydälle aamulla paistamiaan pannukakkuja.
— Minusta pannukakut olivat minun nuoruudessani parempia kuin nykyjään, sanoi Mauri.
— Kun minä täytän 60 vuotta, silloin Olga saa taas paistaa näitä, mutta ei päivääkään aikaisemmin, sanoi Eljas. — Tuleeko tänne muita miehiä kuin me?
— Täytyihän minun kutsua ne eiliset herrat, kun he olivat niin kohteliaita meille. Kyllä he ovat yhtä hienoja kuin lehtorin tuttavat, jotka aina itkevät tulojaan ja verojaan, eivätkä muista minkälainen uusi kevättakki onkaan.
— Se tirehtööri haisi niin oudolle, mitähän ne korvenkyyneleet olivat? kysyi Mauri.
— Hajuvedelle hän haisi, eikä millekään muulle. Lainaatko sinä tähän Pilajuttuja? pyysi Olga asetellessaan sohvapöydälle Kuvalehtiä, kuvapostikortteja ja valokuva-albumin.
— Aikaihmiset kutsuvat niitä tavallisesti roskaksi ja rahanhukaksi.
— Kaikkihan niitä lukevat. Turhempaan voi ihminen rahansa panna. Niinkuin noihinkin kirjoihin tuossa lehtorin kaapissa, joista ei montakaan lueta.
Iltapäivällä istui valittu seura kahvipöydän ympärillä. Pojilla oli hyvin hauskaa, sillä keskustelu liikkui aloilla, joka huvitti heitäkin. Ensin puhuttiin filmiuutuuksista.