Tekla meni puhelemaan miehensä luokse.
— Olga on kiltti ja taipuisa tyttö. Hän ymmärtää hyvin, mikä hänelle on vahingollista ja seuraa vanhempien ihmisten neuvoja. Näin ystävällistä palvelijaa minulla ei vielä ole ollutkaan, sanoi hän.
— Kun palvelijat ovat kelvottomia, on se tavallisesti emäntien syy. Sen sijaan että johtaisivat heitä viisaasti ja äidillisesti, vaativat he valmiiksi muovatun ihmisen ja ottavat uuden pienimmästäkin syystä, sanoi lehtori.
Mutta seuraavana vapaailtana tuli Olga kotiin vasta aamuyöstä. Talon isännöitsijä soitti ja valitti, että Olga seisoi varhain ja myöhään palovajan katolla ja vehtaili toisella puolella olevien sähkölaitoksen työmiesten keralla.
Tekla kääntyi miehensä puoleen:
— Ohjaa sinä nyt häntä hellästi ja isällisesti, minun sanani ovat langenneet kalliolle.
— Kutsu Olga tänne, sanoi lehtori päättäväisesti.
Olga tuli unisena, käherrysraudan höyry hiuksissa ja poski turvoksissa.
— Lehtori aikoo varmaan torua siitä yötanssista, mutta johan tämä hammas turvotti posken rangaistukseksi. Se tanssiminen on minusta niin lystiä ja tällainen työihminen saa niin yksipuolista liikettä tuolla hellan ääressä, alkoi Olga ottaen keskustelun johdon käsiinsä.
— Alituinen yövalvominen työtätekevälle ihmiselle — — — yritti lehtori.