— Ja kuitenkin pidetään huvilaa ja tällaisia kutsuja! No, joka maalla on omat tapansa.
— Ja suomalaiset tavat ovat yhtä hyvät kuin ulkomaalaisetkin. Täällä ovat vaimot uskollisia miehilleen, eivätkä samoile vieraita maita etsiskellen, mitä moittisivat ja pilkkaisivat, sanoi Amalia-neiti terävästi mennen toiseen sohvaan, jossa oli vain suomalaisia.
Tekla oli joutunut pöytään, jossa oli enimmäkseen "valveutuneita" naisia.
Täällä luettiin ääneen mielenkiintoista kirjoitusta naisten osanotosta yhteiskunnalliseen työhön. Kirjoittaja, yliopiston professori, vastusti tätä ja puolusti naisen työtä kodin- ja lastenhoitajana. "Valveutuneet" olivat kuohuksissa.
— Luulisi kirjoittajan eläneen viime vuosisadalla, sanoi eduskuntanainen.
— Eihän tuollaisista asioista enää keskustella, naiset ovat jo valloittaneet maailman, sanoi rehtorin rouva.
— Kuinka hän rehellisenä miehenä voi sanoa, että naiset kirjoittavat kuin koulutytöt, kypsymättömiä, vanhoja, jauhettuja asioita? kysyi tohtorinna.
— Meidän omat naislehtemme kuuluvat olevan hänen mielestään "lapsellisia konventtijulkaisuja, jotka saavat naineet naiset penseiksi ja tyytymättömiksi kotioloihin". Niissähän juuri on tosimoraalia ja mieltäylentäviä kirjoituksia!
— Mutta viimeinen suuri vaalitappio todistaa, että taidamme olla kypsymättömiä valtiolliseen toimintaan, niinkuin professori väittää, uskalsi Tekla sanoa.
— Se oli tarpeellinen läksy meille. Me olemme velttoja ja leväperäisiä. Saatte nähdä, että ensi vaaleissa saamme loistavan tuloksen, sanoi naislehdentoimittaja.