— Kuinka hän silloin voi olla sisäkkönä? Sehän on mahdotonta, sanoi entisen senaattorin rouva.
Kaikissa paremmissa seuroissa on aina entisten senaattorien rouvia.
— Eihän nykyään kukaan kunnioita ketään, sanoi eduskuntanainen.
— Paitsi suurmiesten muistoa. Helsinkiläiset ovat innostuneet juhlimaan patsaitten ympärillä ja sitä kai maaseutukin on. Silloin kaikki kunnioittavat ylenmäärin, puhuvat ja ovat mahtavia, sanoi naistoimittaja.
— Oletko tyytyväinen Olgaasi? kysyi rehtorin rouva Teklalta.
— Olga muuttaa, sillä minä väsyin hänen yöjuoksuunsa ja vaadin että hän olisi kello 10 kotona.
— Sehän sopii erinomaisesti. Minulla on tiedossa kiltti karjalainen tyttö, joka tuli tänne hakemaan paikkaa. Hän on kotipitäjästäni, tunnetusta talosta. Hänen nimensä on Anu Jukonen, sanoi rehtorin rouva.
— Muistan, että olet puhunut Anu nimisestä tytöstä, mutta eikö joku sanonut hänen olevan hiukan epänormaalin? kysyi Tekla.
— Etkö ole huomannut, Tekla kulta, että kun emännät suuttuvat palvelijoihinsa, sanovat he heitä aina vähän hulluiksi. Samaten palvelijat emännistään. Siitä ei huoli välittää vähääkään. Katsos, eri kansanluokat eivät ymmärrä toistensa sielunelämää.
— Mutta minulla on totisesti palvelija, joka ei ole täysijärkinen. Hän nauraa ääneen itsekseen ja keittää munia 20 minuuttia, sanoi laulunopettajan rouva.