— Mitä sanoisitte meidän Lainasta, joka leikkasi tomaatit viipaleiksi ja paistoi ne pannussa makkaroiden kanssa? kysyi tohtorinna.
— Ja minun keittäjättäreni osti 400 markalla kesähatun, eikä omista yhtään paria villasukkia, sanoi professorin rouva.
— Minulla on suurimmat vaikeudet sulhasasioista. Lyylillä on hellät suhteet puumiehen, kaljakuskin, nuohoojan, kaasulaskunkantajan ja talonmiehen kanssa. Hän on muuten hyvä tyttö, mutta liian tunteellinen. Niissä asioissa hän on epänormaali.
Eduskuntanainen nousi kuin puhetta pitääkseen:
— Ihmiset tuomitsevat sokeasti tekojen mukaan, koska he eivät näe toisten vaikutteita. Heidän johtopäätöksensä vievät harhaan. Eri rotujen välillä tämä tapahtuu aina. Villit kansat pitävät valkoisten ihmisten tapoja ja tekoja hyvin omituisina ja käsittämättöminä. Sivistyneet puolestaan arvioivat alempana seisovien ihmisten aivot sangen epätäydellisiksi, tuomiten heitä heidän tekojensa mukaan. Lapsetkin luulevat usein voivansa järjestää asiat paremmin tai ainakin hauskemmin kuin vanhemmat. Sama on laita isäntäväen ja palvelijoitten välillä, jotka useimmiten pitävät toisiaan vähäjärkisinä. Tosin kamala sota oman kansan keskuudessa on tuhonnut monta, kovan ajan heikentämää hermostoa. Kotiapulaisemme esimerkiksi olivat vaikeassa asemassa valkoisten turvaamina ja elätettävinä, sillä välin kuin juuret ja tunteet olivat toisella puolella. Täytyy tunnustaa, että suurin osa heistä menetteli rehellisesti isäntäväkeään kohtaan. Harvoin mielipiteiltään hyvinkin punainen palvelijatar petti työnantajansa. Mutta usea heistä on järkytetty ikiajoiksi. Kauhu on jäänyt jäljelle ja hermosto on huono. Sivistyneet kärsivät myöskin, mutta he eivät olleet tällaisessa ristiriitaisessa asemassa kuin kotiapulaisemme.
— Meidän Laina on aivan valkoinen, mutta silti hän on katkera veljensä kärsimysten johdosta vankileirillä, sanoi tohtorin rouva.
— Tässä näette toisen syyn ristiriitaan. Mutta muutenkin on harva ihminen täysin normaali. Lähemmin tutkiessamme huomaamme, että hyvinkin viisaalla ihmisellä on huolestuttavampia ominaisuuksia kuin että hän keittää munia 20 minuuttia. Minun vanha viisas opettajani laski sormensa ja varpaansa heti herättyään nähdäkseen, ettei niistä yksikään puuttunut. Eräs lääkäri nykäisi karvan parrastaan aina ennen vaikeaa leikkausta, jatkoi eduskuntanainen.
— Minun mieheni jättää joka lauantai yliopistoon kirjan, jota hän tarvitsee valmistellessaan maanantaista luentoa. Sen hän tekee tahallaan pakottaakseen itsensä ikävälle kävelylle sunnuntaisin. Tätä hän katuu joka sunnuntai, mutta uudistaa tekonsa joka lauantai, sanoi professorin rouva.
— Kuinka kauan tätä on kestänyt? kysyi joku.
— 12 vuotta, eikä se lopu koskaan.