— Vai ei näkynyt? Sehän peittää koko takaseinän. Hyvästi nyt, pojat, näettekö minua, vai olenko liian pieni tai syrjäisellä paikalla? sanoi Ensio puristaen Lotan kättä lämpimästi. — Tulen huomenna uudestaan.
— Kiittäkää nyt, pojat, rikasta enoanne ja menkää pesemään kätenne, niinkuin isä tahtoo, sanoi Lotta.
Seuraavana päivänä järjesteli Ilma kahvipöytää Lotan auttaessa.
— Mitä varten Lotta kattaa kolmelle hengelle, vaikka kotiväki on poissa ja Maini on ainoa vieras, joka tulee? kysyi Ilma.
— Voihan joku muukin tulla sattumalta. Eihän vähä lisää haittaa, sanoi
Lotta viattoman näköisenä.
— Minä tahdon mieluummin olla kahden kesken Mainin kanssa, älköön vaan kukaan tulko tänne. Meillä on niin paljon puhumista.
— Ilma-neiti saa nyt olla välikappaleena, mumisi Lotta itsekseen.
Hänellä ei ollut aivan puhdas omatunto, mutta tarkoitus oli hyvä.
— Onko tämä Maini-neiti ainoa lapsi? kysyi hän.
— Ainoa on. Lotta keittää nyt selvää kahvia ilman lisäkettä.