— Huomenna kello 6 saatte rahat, tulkaa tänne ottamaan.
— Ennen kesää maksan ne jälleen, varmasti maksan. Eihän Lotta vaan meinaa lainata niitä Maini-neidiltä? kysyi Ensio äkkiä epäilevästi.
— Enhän minä niin hullu ole, silloinhan kaikki olisi hukassa.
— Mikä olisi hukassa?
— En minä nyt ehdi puhella turhia. Tässä on kahvia, keittiön pöydällä, niinkuin ennen Ensio-herran poikana ollessa.
— Nyt me ollaan juotu limonaatia eri paljon, kuului Eljaksen ääni eteisestä.
— Ruokosten poikien eno on niin saita, ettei hän anna penniäkään niille. On kivaa, kun meillä on niin rikas eno, lisäsi Mauri.
— Mitä piditte aseman taulusta? kysyi Ensio.
— Sano sinä Eljas, sanoi Mauri, joka ei ollut vilkaissutkaan tauluun.
— Minä en muista enää, enkä minä sitä nähnytkään, se oli varmaan niin pieni ettei sitä näkynyt ja myyjät olivat edessä ja se oli niin syrjäisellä paikalla, sopersi Eljas.