— Saattaa olla. Mutta Lotan kanssa puhuessa ei voi pysyä asiassa. Minulla on sellainen luonto, etten saa pyydetyksi lainaa vierailta ihmisiltä, ja sukulaiset ovat kaikki varattomia.
— Se Maini-neiti on niin iloinen ja ystävällinen ja silmät mustat, niin herrasväenkaunis ainakin.
— Ensi kuun palkasta täytyy maksaa verot, eikä se siihen riitäkään.
Mitä minä nyt teen? Räätälit ovat hyvin epähienoa väkeä.
— Äiti taisi olla maalainen, mutta isä oli herra, kävi käräjiä ja poltti mahottomia sikaareja.
— Mitä Lotta puhuu? Räätäli Sjögreninkö isä?
— Siitä Korénistahan minä puhun, sen Maini-neidin isästä. Rikkaana hän kuoli ja kultaperäkellot haudattiin mukana. Palvelijat sanovat nähneensä sen kellon hänen veljellänsä perästäpäin, mutta minä en usko, että herrasväet ilkeevät pettää kuollutta paljailla perillä.
Ensio nosti kädet ohimoillensa.
— Lotta ajattelisi nyt minua eikä edesmenneitä käräjien kävijöitä.
Mistä minä saan 2,000 markkaa neljässä päivässä?
— Rahat minä hommaan jo huomiseksi. Niitten takaisin maksamistahan minä tässä koko ajan suunnittelen.
— Lotta on kunnon ihminen, vaikka sekava puheissaan. Minä olen kiitollisempi kuin sanoa voin, sanoi Ensio ihastuneena.