— Onnellinen se lesken tytär.
— Ensio-herra kertoo nyt asian selvällä suomenkielellä. Mihinkä niitä rahoja taas tarvitaan?
— Räätälille, rikkaalle räätälille.
— Ei minua narrata. Sellainen on vaan sananparsi, kun on tuhlattu rahaa turhuuksiin. Mitenkäs ne räätälit rikastuisivat, jos juuri heidän laskunsa aina jätettäisiin maksamatta. Viinikainenkin, joka oli isän serkun kanssa naimisissa, osti soittokoneen tytöilleen.
— Pianonko?
— Ei kun oikeen soittoramovoonin. Niin että kyllä ne ovat perineet laskunsa jokaiselta.
— Räätälille minä sittenkin olen velkaa. Sepä siinä on, että hän perii ne minulta sitkeästi kuin synti. Puku ja päällystakki on maksamatta. Minä luulin, että säästäisin rahat niihin vähitellen, mutta elämä nielee kaikki tulot.
— Se Sulinin erotettu leski kuuluu köyhdyttäneen entisenkin miehensä.
— Lotta on hermostuttava, kun sekoittaa asioita, jotka eivät kuulu yhteen.
— Ilma-neidillä on oikeen hyvä tuttava se Maini Korén ja korea hän onkin että riittää.