— No, saanko minä sen? kysyi opettaja.
— Minulla ei ole sitä, sanoi Eila hermostuneesti.
— Jatkamme siis työtä, sanoi maisteri, ja luokka rauhoittui.
Kesti noin neljännestunnin, ennenkuin vihot olivat lopussa. Tällä ajalla Terttu koetti saada paperin käsiinsä, mutta joka kerran, kun hän kumartui tai liikahti, katsoi maisteri häneen. Kaikki ne, jotka tiesivät, että paperi oli Tertun kengässä, alkoivat pelätä. Sylva yritti nyt saada sitä pois vedetyksi, mutta heti kuului:
— Sylva Gran istuu hiljaa tunnilla.
— Mikä Tertulla on? Hän on kuin tulipalo, hiukset ja posket ja otsa hehkuvat, kuiskasi Siiri Tuoville.
— Père Lachaise leikkii kuin kissa hiirellä. Tertulla on paperi, sanoi
Tuovi.
— Kahdeksasluokka ei ole ollut tänään huvitettu opetuksesta. Mikähän siihen on syynä? kysyi maisteri.
Hän katseli pitkin rivejä rypistäen kulmakarvojaan ja jatkoi:
— Mitä Heli Sarkamaa arvelee?