Luokka istui kauhun valtaamana, Père Lachaise'in kanssa ei ollut leikkiminen.
— Tämä on kai tarkoitettu käännettäväksi luokalla, koska se on tuotu esille ruotsin tunnilla. Tosin se ei ole mestariteos, poljento muuttuu välillä ja epäselvyyksiä esiintyy. Mutta otamme sen nyt kuitenkin tarkastuksen alaiseksi. Terttu pyyhkii silmänsä ja alkaa kääntää. Selvällä äänellä pyydän.
Terttu nousi vapisevana ja alkoi:
— Lektionen är torr och klassen sover — — — kunnes hän tuli kolmanteen riviin, jolloin hän pysähtyi.
— Miksi Kalvo on kirjoitettu isolla kirjaimella? kysyi maisteri.
— Koska se on nimi.
— Jaha, siis minun nimeni. Ei käännetä sanalla »hinna», vaan se on
Kalvo. No?
— Himlen fördystras av den mörka Kalvo, nyyhkytti Terttu.
Luokka ei nauranut, sillä pelko jääti sydämet. Mitenkähän tämä loppuu.
— Onni Joki jatkaa, kuului määräys. Tämä nousi ja käänsi sen, saatuaan paperin, rauhallisesti ja sujuvasti viimeiseen säkeistöön asti.