— Istu. Luokka ja minä olemme yhtä mieltä tässä asiassa. Minä olen siis kiva ja kahdeksas luokka on myöskin kiva. — Kootkaa vihot, tunti on loppunut.
Maisteri Kalvo nousi ja poistui pitkin, harppaavin askelin.
— Kiva, kiva, kiva, huusi Heli niin pian kuin vähän toinnuttiin.
— Ihme on tapahtunut! Père Lachaise ei rangaissut, vaikka oli mainio tilaisuus, sanoi Väinö.
— Hän on tosiaankin kiva mies, minä rakastan häntä, innostui Eila.
— Mutta sietämättömän irooninen, sanoi Otso.
— Kun hän kutsui sinua ryssäksi! nauroi Siiri.
— Eipä, vain Taunoa.
— Sven Dufva, sopiikin paremmin, hihitti Miili.
— Kyllä minä teille näytän — — —