— Minä en laula, sanoi Tuovi itsepäisesti.
— Laula nyt ainakin meille, niin saavat nähdä, että sinulla on ääntä, pyysi Meri.
— Köyhillä sukulaisilla on aina enkelimäinen lauluääni, sanoi Armi.
— Onko neiti laulanut näitä lauluja? sanoi neiti Karlsen ja ojensi
Tuoville nuottivihon.
— Olen, mutta — — —
— Rakas, Tuovi, pyysi Meri.
— No, otetaan tämä Melartinin laulu, sanoi Tuovi.
Ja hän lauloi ihanalla nuorella äänellään yhden säkeistön.
— Minua on narrattu. Neiti Havas ei voi olla koulutyttö. Te olette taiteilija. Koulutus ei tietysti ole päättynyt, mutta ääni on suurenmoinen, ja koulu hyvä, sanoi neiti Karlsen ihastuneena.
— Tämä on tosiaankin yllätys, sanoi rouva Kuusijuuri.