— Minä onnittelen sinua, äiti. Hänessä ei ollut pienintäkään epävarmuutta ja säveleet ovat täyteläisiä ja puhtaita, sanoi maisteri Osmo.
— Enkö minä sanonut, riemuitsi Meri.
— Nyt se alkaa! huusi Armi.
— Mikä? kysyi Meri.
Raili Tuovin muuttuminen prinsessaksi tietysti, selitti Raili.
— Minä olen aivan ällistynyt. Tuovi saa minun uuden iltapukuni, se sopii varmaan hänelle. Menkää makuuhuoneeseeni, siellä on pukeutumistarpeita. Soita, Armi, Niinaa tänne, hän saa auttaa Tuovia, sanoi pankinjohtajan rouva.
— Minä en tahdo esiintyä lainapuvussa, enkä muutenkaan sanoi Tuovi.
— Saat puvun lahjaksi ja sitäpaitsi 500 markkaa, jota neiti Uimo vaati.
Tuovin aivojen läpi kulki luettelo kaikista niistä tärkeistä tavaroista, joita hän tarvitsi. Uudet kengät, sateenvarjo, nuotteja y.m. ja hän alkoi epäröidä.
— Tietysti sinä laulat, Tuovi. Me sanomme, että riikalainen nuori laulajatar on saapunut vartavasten tätä juhlaa varten. Sinä loistat ja katoat, järjesti Meri.