Yleinen nauru keskeytti hänet.
— Jos otettaisiin keskimäärä luokan todistuksista tai painoista tai pituuksista, niin siitä ei tulisi Eila Meriahoa, sanoi Tauno.
— Minä tarkoitin luonteelta ja mielenlaadulta ja elämäntavoilta, sanoi
Eila.
— Sinä olet hauskojen koululaisten tyyppi, sanoi Reino.
— Jeh, vahvisti Veikko.
— Pikku pojat ihailevat Eilaa, sanoi Heli. — Hän on täplikäs olento, jonka pohjaväri on alaluokkalainen, mutta täplät ovat keinotekoisen kahdeksasluokkalaisen.
— Katsokaa ulos, pian, pian, huusi Veikko. Kaikki kurottautuivat katsomaan. Vantaalta päin asteli herra ja neiti puhellen keskenään. He olivat vielä matkan päässä.
— Deutscheprosa! Minä tunnen hatun, joka oli Iltan päässä Hanhikosken tunnilla, sanoi Heli.
— Herra on varmaankin Dauphin. Mennään vakoilemaan puitten taakse, sanoi Eila.
— Herra on Père Lachaise, sanoi Tauno, jolla oli hyvät silmät.