— Se on eri hyvä keksintö. Kirjoita Ilkka jo iltapäivällä, innostui
Meri.
— Kyllähän minä muuten, mutta ei konventtiin, jossa opettajat ovat mukana. Heillä on jukin vanhanaikainen huumorintaju, vastusteli Ilkka Paso.
— Tulevat polvet kiittävät meitä, kun me totutamme opettajia nykyisen elämän muotoihin. Johan he ovat tottuneet näihin lyhyihin hihoihin ja käherrettyihin hiuksiin. Minun äitini sanoo, että hänen ollessaan koulussa ei sallittu sellaista, kertoi Miili Kestilä.
— Ja minun myös, vahvisti Miilin kaksoissisar Siiri.
— Älykästä totisesti! ivasi Jyrki Pailanen.
— Mitä me paljosta ohjelmasta. Tanssi on kuitenkin pääasia, sanoi Olli
Suurheimo.
— Jätetään näytelmä sikseen. Teillä on niin jukin huonot näyttelijälahjat. Väinökin kosii synkkänä kuin myrkyttäjä, ja Terttu huutaa kuin merihädässä: »minä rakastan sinua, sinä elämäni valo» ja säihkyy, vaikka Väinö on vielä kahden metrin päässä hänestä, sanoi Kai Blå.
— Hävytöntä, Kai. Hätäkö sinun on pilkata, kun sinä et itse esiinny muuna kuin verhonvetäjänä, torui Eila.
— Sinun näyttelemisesi supistuu ainakin tirskumiseen pilkkujen ja pisteiden kohdalla. Ville isänä on kuin jazzaava neekeri.
— Odota, Kai, kun Deutscheprosa tulee meitä harjoittelemaan, niin näet, että meissä kehittyy suuri taiteellisuus, sanoi Heli.