— Kun sinäkin sanot Väinölle, että: »sinä olet halpamaisin olento maan päällä» ja katsot hurmaavasti luokan suurimmilla silmillä, niin Väinö tosin sulaa sopimattomassa paikassa, mutta yleisö sotkeutuu juoneen.
— Näytelmää ei jätetä, minusta me esiinnymme suurenmoisesti, sanoi
Miili.
— Niin minustakin, kaikasi Siiri, vaikk'ei hänellä ollut osaa näytelmässä.
Kello kutsui oppilaita työhön.
— Nyt saatte nähdä, mitä tämä poika uskaltaa, kehui Väinö Ylämäki portaissa.
— Laulutunnillako? Kyllä Vauhko pillastuu, jos vain koetat uskaltaa jotakin, varoitti Tauno Sarkamaa.
— Vauhko on tämän koulun synkkä varjo. Hän on katkeroittanut minun kärsivällisen ja ihmisystävällisen mieleni, väitti Väinö.
— »Rouva Pasiluoto on koulun innokkaimpia ja etevimpiä opettajia», sanoi rehtori minun äidilleni, kertoi Meri.
— Rehtori, joka itse pelkää häntä!
Kahdeksasluokka marssi taulusaliin, jossa rouva Pasiluoto odotti heitä hymyillen vastakkaisella seinällä. Eila kutsui tätä hymyä »pahan ilman linnuksi».