Laulunopetus oli tärkeä aine. Rouva Pasiluoto oli kaikkein innokkain opettaja koko koulussa. Mutta oppilaat eivät saaneet päähänsä, kuinka tärkeä aine laulu oli, ja siitä syntyi usein ikävyyksiä heille. Kaikki johtui vain siitä etteivät he saaneet ehtoja, eikä heitä voinut jättää luokalle huonon laulutaidon takia.
Ensin laulettiin viimeksi opittu laulu. Rouva Pasiluoto johti innostuneesti ja käännellen päätään levottomasti. Tästä johtui hänen liikanimensä.
Sitten oli äänentapailua. Opettaja löi säveleen pianolla, joka oli selin oppilaisiin.
— Mikä sävel tämä on? Miksi Väinö Ylämäki ei viittaa? Eikö sinulla ole mielipidettä tästä säveleestä?
— Minulla ei ole korvaa.
— Jokaisella on korva, vaikka ei yhtä tarkka. Nyt minä soitan skaalan ja taas saman säveleen. No? Koska et vieläkään viittaa, saat viivan uppiniskaisuudesta. Kuuntele nyt uudelleen.
Nyt Väinö viittasi.
— Mikä sävel se oli?
— Se oli a.
— Ihanko varmaan?