Siiri juoksi hakemaan kirjaa ja Miili nauroi ja tuijotti Onniin, kunnes
Siiri palasi.
— Tässä se on. Minä en käsitä — — —
— Enkä minäkään käsitä — — —
— Kiitos ja hyvästi, sanoi Onni ja lähti.
Kun hän palasi Helin luo sanoi tämä:
— Ei kukaan muu luokan pojista olisi ollut noin kohtelias.
— Minulla on pitemmät jalat kuin sinulla. Onko sinusta kuivaa kävellä pojan kanssa kotiin? Sano vain, niin minä häviän.
— Hauskempihan sinun seurassasi on kuin yksikseen. Sitäpaitsi minä olen tottunut alituiseen poikaseuraan kotona. Minkälaiseen seuraan sinä olet tottunut?
— Isä on minun paras seurani, mutta hänellä on niin vähän aikaa. Joskus minä olen mukana, kun isän liiketuttavat tulevat meille. Kerran kuussa minä käyn vanhan tädin luona. Mutta se on rasittavaa, sillä isä tahtoo, että minä joka kerta vien uuden tuomisen hänelle. Se todistaa, että minä olen ajatellut häntä.
— Mitä sinä olet vienyt hänelle?