— Miksi en ystäväksi, mutta en parhaaksi.
— Ei suinkaan hän tarkoita Peltosta? ajatteli Heli uskaltamatta kysyä enemmän. He olivatkin jo Helin portilla.
— Kiitos vielä kerran hauskasta retkestä, sanoi Heli ojentaen kätensä.
Onni puristi sitä ja aukaisi oven.
— Hyvästi, Heli. Sinun kanssasi minä voin puhuakin.
Heli nyökkäsi hymyillen ovenraosta.
* * * * *
Iltapäivällä meni Heli tapaamaan toisia Fazeriin. Tauno tulisi muualta sinne.
Kuljettuaan vähän matkaa hän tapasi Terttu Kosun. He kävelivät samaa matkaa ja puhelivat tulevasta konventista.
— Ei minulla ole paljonkaan huvia siitä. Etenkin kun on tanssikonventti. Minusta tanssi on ihanaa, mutta ei silloin, kun muut tanssivat ja itse istuu, sanoi Terttu.