— Ilta ja sinähän olette aina poikien seurassa. Tietysti he tanssittavat sinua, sanoi Heli.
— He seisovat mieluummin jonossa ja odottavat Iltaa.
— Miksi Ilta aina tahtoo sinut mukaansa?
— Minä olen Iltan astinlauta.
— Erkane hänestä, ole yksin tai sellaisen kanssa, joka ei ole niin valloittava kuin Ilta.
— Minä en voi olla yksin. Ennemmin minä elän vale-elämää Iltan varjossa.
— Tuollaiset ajatukset ovat hassuja toverien kesken. Me olemme kaikki kahdeksasluokkalaisia, emmekä toistemme varjoja. Paremminhan sinä osaat läksysikin, kuin Ilta.
— Mitä se auttaa, kun hiukset ovat keltaisenpunaiset?
— Pyh. Ajattele, että Ilta saa luultavasti keväällä ehdot algebrassa.
— Mutta ei kesakkoja, niinkuin minä.