— Päätä valloittaa maailma jollakin muulla kuin kauneudella. Kun sinä aina olet Iltan seurassa, niin sinä opit panemaan liian suurta arvoa ulkonäölle. Merikin on sievä, mutta hän ei himmennä muita, sillä hän ei itse tahdo himmentää.
— Ilta valitsee aina minun pukuni, hän tahtoo, että minäkin olisin kaunis.
— Mutta minä annan sinulle neuvon, ettet koskaan osta mitä Ilta ehdottaa. Hän on itse maukkaasti puettu, mutta sinulle hän valitsee kamalia värejä.
— Onko se totta? Mutta hänhän on minun ystäväni.
— Se, joka valitsee punatukkaiselle oranssivärisen kankaan, on ystävän irvikuva. Hyvästi Terttu, tästä minä eroan.
Kaikki muut olivat jo saapuneet ja istuivat kahvin ja leivosten ääressä.
Meri oli juuri alkanut kertoa tapahtumista Kuusijuuren päivällisillä.
Kun Heli oli tervehtinyt, kerrottiin hänelle, mitä muut jo olivat kuulleet. Sitten Meri jatkoi ja kuvasi elävästi koko illan tapahtumat.
— Olisitte nähneet Tuovia. Hän oli kuin Marie Antoinette mestauslavalla.
— Sinun vertauksesi ovat hieman suurellisia, Meri, sanoi Tauno.