— Ole vaiti. Hän kuulee joka sanan, pihisi Sylva.
— Kuka nyt Tertusta välittäisi, sanoi Jyrki.
— Minä en tosiaankaan ole tärkeä henkilö, jota olisi vaarallista loukata, sanoi Terttu ja kääntyi Jyrkiin päin.
— Mutta sinä voit olla hyödyllinen henkilö, jos alat siivota näyttämöä, sanoi Jyrki ja nauraa hohotti.
Sylva asettui silmät säihkyvinä Jyrkin eteen.
— Sinä ylimielinen, inhoittava kiiltomato. Minä opetan sinua solvaamaan kunnon tyttöä. Tässä saat, huusi Sylva ja läimäytti korvapuustin Jyrkin poskelle.
Tästä syntyi sellainen metakka, että kaikki kokoontuivat riitelevien ympärille.
— Minä vaadin, että Sylva erotetaan konventista, huusi Jyrki raivostuneena.
Terttu itki ja koetti selittää, että Sylva oli puolustanut häntä. Hän pyysi anteeksi Jyrkiltä ja juoksi toisesta toiseen.
— Minä raivostun tuollaiselle rasvatulle ja kiilloitetulle pojalle, joka luulee olevansa muita parempi, eikä osaa vahvoja verbejä, eikä ymmärrä, että ihminen katkeroittuu ikipäiviksi, kun toverit pilkkaavat, purkautui Sylvan suusta tulvana.