— Että annoit minulle korvapuustin. Kiitos Sylva, sanoi Jyrki. Älä nyt tillitä, Terttu. Minä annan sinulle vetysuperoksiidia, niin voit värjätä hiuksesi, sanoi Jyrki.
— Ei, Jyrki. Tuo ei ole oikeata sovinnontekoa, sanoi neiti Welt.
— No, anna kätesi tänne Terttu, sanoi Jyrki.
Vihdoin tuli sovinto, ja aika olikin jo kulunut myöhäiseksi, sillä ihmiset alkoivat saapua.
Opettajilla oli oma pöytä, mutta monet heistä istuutuivat oppilaitten
seuraan. Oli mukavaa nähdä rouva Pasiluodon nauravan ja puhelevan
Tuovin kanssa. He puhuivat eri opetussuunnista laulun opetuksessa ja
Tuovin äänestä.
Rehtori puhutteli useita oppilaita ja kysyi jokaiselta: »Alkavatko luvut rasittaa näin lukuvuoden lopussa» ja saatuaan vastauksen hän sanoi: »kun kesäloma tulee, saatte levätä». Ja jokainen oli hyvin iloinen suosion osoituksesta.
Johtajatar, neiti Spont ei ollut läsnä, hänellä oli suruaika.
Sitten alkoi ohjelma. Yhdeksännen luokan älyniekka piti puheen, jossa hän vertaili Helsingin koulujen oppilaita keskenään. Puhe oli leikillinen ja erittäin huvittava sentähden, että siinä pisteltiin muita koululaisia ja lopetettiin aina sanoilla: »tätä epäkohtaa ei ole meidän koulussamme».
Seurasi kuvaelma Pilvenveikosta. Tuovi, jolla oli raitainen pumpuliliina päässään, lauloi Taunon kuolleen ruumiin vieressä. Kaikki sujui muuten hyvin, paitsi että kuollut työnsi Tuovin hiukset syrjään, kun ne kutkuttivat valuessaan hänen avonaiselle rinnalleen.
Tohtori Valo onnitteli Tuovia perästäpäin sanoen: