— Totisesti sinä olet ensiluokkainen kaikessa, mitä yrität. Onko sinusta kivaa tanssia? kysyi Heli.
— Minä en olisi uskonut, että se on niin hauskaa. Koko elämä alkaa olla hauskaa.
— Mutta näytelmistä sinä et välitä.
— Tietysti minä välitän. Tämän iltainenkin kappale oli mukava.
— Mutta näyteltiin kurjasti.
— Et ainakaan sinä.
— Entä ne muut?
— Yrjö Sinko oli hävytön. Hän pyöritti sinua olkapäistä ja puristi käsistä ja oli tunkeilevainen.
— Eikö mitä. Minähän olin hänen morsiamensa. Deutscheprosa oli opettanut jokaisen liikkeen.
— Näytteleminen on näyttelemistä, eikä todellista elämää. Ethän sinäkään mennyt oikein kihloihin hänen kanssaan, vaikka siltä se näytti.