— Kuta luonnollisempaa taide on, sitä suurempaa se on, nauroi Heli.
— Tuo sopii vain oikeaan teatteriin. Myönnä, että yhdeksäsluokkalaiset ovat pöyhkeitä, etenkin näyttelijöinä.
— Sitävartenko sinä et taputtanut käsiäsi meille?
— Niin juuri. Tanssitaanko taas? kysyi Onni nopeasti, sillä hän näki, että Yrjö Sinko suuntasi askelensa heihin päin.
— Etkö tanssisi kerran Tertun kanssa tänä iltana, pyysi Heli.
Samalla Ilta, joka tanssi Otson kanssa pysähtyi heidän eteensä ja sanoi
Onnille:
— Miksi sinä et ole ennen tanssinut? Meillähän on aina puute tanssittajista.
— Minä en ole koskaan tanssinut muitten kanssa kuin Taina Helven ja nyt
Helin kanssa, sanoi Onni.
— Sehän on jännittävää, sanoi Ilta ja katsoi loistavin silmin Onniin.
— Nyt on Onni hukassa, kuiskasi Siiri, joka seisoi Helin vieressä.