Samassa tuli Yrjö Sinko kumartamaan Helille. Tämä epäröi hetken, mutta nähdessään, että Onni kumarsi Iltalle, hän meni tanssiin.
Tämän jälkeen ei Helillä ollut paljonkaan huvia konventissa, vaikka Yrjö tanssitti häntä ahkerasti. Hän oli tietoinen siitä, että Ilta nauroi ja tanssi Onnin kanssa. Luokan pojat koettivat erottaa heitä, mutta Ilta osasi aina pitää Onnia lähettyvillään. Heli pysyi salin toisella syrjällä. Tulkoon Onni hakemaan, jos hän haluaa tanssia.
— Vihdoin tuli tohtori Valo, joka oli ahkerasti tanssittanut tyttöjä, pyytämään Iltaa tanssiin.
— Muistatko sinä, että olet luvannut hurmata Dauphinin, kuiskasi Sylva, joka seisoi Iltan takana.
— Sen minä teenkin. Onhan tässä vielä pari tuntia aikaa, nauroi tämä. Kun tohtori ja Ilta olivat menneet, katseli Onni ympäri salia. Toisessa päässä nauroi Heli Yrjön sukkeluuksille. — Olkoon rauhassa. Sitten hän huomasi Tertun, joka puheli Miilin kanssa.
Onni meni ja kumarsi Tertulle, joka hymyili niin, että kasvot kirkastuivat.
— Kylläpä tytöt nyt ovat ystävällisiä. Näyttää siltä kuin tanssitaito kohottaisi aikalailla ihmisarvoa, ajatteli Onni.
Terttu tanssi todellakin hyvin ja Onni pyysi häntä useita kertoja tanssiin.
— Kuka on pyytänyt sinua tanssimaan minun kanssani? kysyi Terttu vaatimattomasti.
— Ei siihen tarvitse pakottaa, sinä tanssit mainiosti, sanoi Onni vältellen. — Sinä tanssit parhaiten täällä. Sinä ja Heli.