Hän kääntyi katsomaan taakseen ja näki tämän astuvan aivan lähellä.
Harmillista! Hän oli kuullut ainakin Iltan viimeiset sanat.
— Koulupojat eivät ole ainoat epäluotettavat ihmiset, sanoi Kai ja pyörähti ympäri. — Sinä olet samanlainen kuin muut, ja historiankirjasi oli varastettu, huusi hän olkansa yli.
Ilta oli tottunut siihen, että aina joku pojista oli harmissaan, kun ei saanut saattaa häntä kotiin. Kain närkästys ei häirinnyt hänen mielialaansa montakaan minuuttia. Kotimatka oli ikimuistettava. Vahinko vain, että toverit eivät nähneet.
Sillävälin oli Terttu sanonut Helille.
— Mennään yhdessä kotiin. Minä arvaan, että Onni aikoo saattaa minua. Silloin sinäkin saat nauttia hänen seurastaan. Hän on äärettömän intresantti luonne.
— Mistä sinä olet sen huomannut?
— Hän sanoi, että tanssin viehätys ei riipu tytön ulkonäöstä, vaan hänen tanssitaidostaan.
— Etkö sinä ole tietänyt sitä ennen?
— Ei muut pojat ajattele niin. Kun olen Iltan kanssa, niin kaikki tahtovat tanssia hänen kanssaan, vaikka minä osaan tanssia paremmin. Onko kukaan luvannut saattaa sinua kotiin?
— On, Yrjö Sinko. Tauno menee Einen kanssa. Hän sanoi, että Eine on sievä seitsemäsluokkalainen kana, joka kaakottaa helppotajuisesti. Taunon väsyneet aivot lepäävät hänen kanssaan.