— Jälkimmäinen.
— Sinulla on siis korva. Se oli silkkaa kiusantekoa, kun kutsuit disiä a:ksi. Sietäisit saada toisen viivan.
— Istu, Väinö, ja kohota mielesi oppimaan taidetta. — Nyt otamme esille joululaulusikermän. — Mitä minä näen? Viideltä puuttuu lauluvihko. Missä sinun on, Ville Vainio?
— Meitä ei ole käsketty tuomaan sitä mukaan.
— Heti syyskuussa minä sanoin, että marraskuun ensi tunnilla me aloitamme laulaa sikermästä. Kuinka Heli muisti tuoda vihkonsa?
— Minä olen varmuuden vuoksi kuljettanut sitä edes takaisin syksystä asti.
— Siinä näette innostusta. Joka nyt on unohtanut vihkonsa saa kotimuistutuksen. Teidän täytyy oppia muistamaan tehtäviänne.
— Minä pyytäisin päästä täältä puoli tuntia aikaisemmin. Matkustamme sunnuntaiksi häihin, pyysi Terttu Kosu. — Johtajatar lupasi puolestaan.
— Hän ei tietänyt, että me nyt juuri alamme uutta laulua. Minkälaisen käsityksen sinä saat siitä, ellet ole sen alkuharjoituksessa? Tällä kertaa minä en voi päästää sinua. Voit matkustaa seuraavalla junalla.
— Mutta silloin minun on pakko kävellä 8 km, setä ei lähetä hevosta kahta kertaa, Terttu alkoi nyyhkyttää.