Heli tunsi, että ilta ei kumminkaan ollut aivan kurja.
— Ei riidellä turhista. Onhan meillä parempaakin puhumista, sanoi hän.
— Sano nyt suoraan, olisitko mieluummin kävellyt Yrjön kanssa?
Onni ei puhunut koskaan kevyesti niinkuin muut pojat. Hän lausui aina sanat painolla. Niihin täytyi vastata suoraan. Vaikka hän oli ollut yksineläjä koulussa, niin hän ei ollut saamaton eikä ujo. Hän oli pyytänyt heitä autoretkelle ja nytkin järjestänyt tämän kotimatkan oman tahtonsa mukaan.
— Vastaa nyt, muutoin tämä matka tulee hyvin jylhäksi, vaati Onni.
— Minä olen ennemmin oman kuin vierasluokkalaisen kanssa, sanoi Heli.
— Se on eri ylimalkaisesti sanottu.
— Sinä vaadit kohteliaisuuksia. Minkähänlaiseksi sinä vielä kehityt?
— Minä aion tulla »tavalliseksi», niinkuin Eila sanoo, vaikk'en aivan hänen määritelmänsä mukaan.
Heli ajatteli, että Onnissa oli erikoisuutensa, jota olisi sääli tavallistuttaa.