— Se on mollissa, arvasi Ilkka, mutta tuntiessaan Taunon nykäisyn oikasi heti: — Se on duurissa.
— Kumpainen on oikein?
— Varmasti duuri.
— Katsos, kuinka sinun korvas on parantunut. Viime tunnilla erehdyit vielä pahasti. Tulkoon nyt Tuovi Havas tänne laulamaan tämän laulun. Sinä, joka olet toista vuotta luokalla muistat kai sen vielä? Silloin luokka saa oikean käsityksen tästä laulusta. Sylva Gran saa säestää, niin minä voin paremmin kuunnella.
Tuovi lauloi kauniisti ja puhtaasti koko laulun ja Sylva säesti taitavasti. Luokka istui hiljaa kuunnellen hartaasti. He olivat ylpeitä tovereistaan. Koulussa ei ollut toisia tällaisia taiteilijoita. Tuovi luultavasti aikoi laulajattareksi.
Rouva Pasiluoto oli kuunnellut kyynelet silmissä.
— Tällainen hetki korvaa opettajalle kaikki vaivat ja harmit, sanoi hän. — Sylva säestää kuin vanha veteraani. Ja sinä Tuovi olet luokan paras oppilas. Kuinka on mahdollista, että sinut on jätetty luokalle?
— Kielet tekivät harmia.
— Kielet? Luokan satakieli! Kiittäköön kahdeksasluokka onneaan, että sinä jäit. Nyt täällä on ainakin yksi etevä oppilas. Paitsi Sylvaa tietysti. Sanopa sinä, missä skaalassa tämä laulu käy?
— e-duurissa, vastasi Sylva.