— Minä soudan, jos saan tehdä sen yksin. Jos veneessä on kolme poikaa ja Ilta niin se keikkuu kuin myrskyssä, sanoi Otso.
— Minä sanon samat sanat kuin Otso, sanoi Olli.
— Ja minä, sanoi Kai.
— Minä myöskin, ilmoittautui Tauno.
— Minä ratkaisen kysymyksen, sanoi Sylva. — Mene veneeseen, Ilta. Otso,
Olli, Kai ja Tauno, seisokaa tässä kivellä.
Ilta meni veneeseen. Sylva työnsi sen lähtövalmiiksi. Sitten hän heitti äkkiä molemmat pennut veneen pohjalle, työnsi sen ulos rannasta ja hyppäsi itse sisään. Hän istuutui tuhdolle ja alkoi soutaa hyvää vauhtia.
— Kavalaa petosta! Ilta saa itse valita. Pysäytä heti, Sylva, huusi
Otso.
— Tulkaa rantaan. Te ette ehdi ajoissa huvilalle, sanoi Kai.
— Kyllä minä soudan yhtä hyvin kuin hakkaileva nuorukainen. Uikaa jäljessä pojat, syötti on veneessä. Ilta, lintuseni, aloita nyt laulaa suloisia jokelluksiasi, sanoi Sylva.
Vene oli jo etäällä ja maalla olijat nauroivat makeasti.