Ennen te olitte mielestäni joukko itsekkäitä ja itserakkaita koululaisia. Hienotunteisuus puuttui, ja kaikki oli luvallista. Rangaistuksille naurettiin, opettajia moitittiin ja epäonnistuneille tovereille oltiin säälimättömiä. Minä pysyttelin syrjässä tästä ylimielisestä, vastustamattomasta joukosta.
Ensimmäinen yllätys oli Heli. Hän vaati minua seisomaan lojaalisena Otson tyhmän tempun uhrina. Itse hän tiesi, että luokka ei tehnyt sellaisesta marttyyria, joka rohkeasti puolusti sitä. Toinen yllätys oli Otso, joka ei antanut minun kärsiä syyttömästi. Silloin minä en vielä tiennyt, että luokalla ei kukaan antanut toisen kärsiä puolestaan.
Sitten seurasi ahkera seurustelu Sarkamaan perheessä. Minun täytyi vain ottaa ensimmäinen askel. Minä näin, mitä sisarpiiri merkitsee, ja sain itsekin osakseni välitöntä ystävyyttä.
Sittemmin te olette kaikki kirkastuneet silmieni edessä. Näkökulma on nyt oikea. Toivoisin, että opettajatkin näkisivät meidät samalla tavalla. Rosaprosalla on siihen suuret edellytykset ja monella muulla. Mutta heidän paikkansa kateederin takana onkin epäedullinen sihtauspaikka. Mutta tämä puhe ei ole omistettu opettajille vaan tovereille. Jääkööt syrjäiset rauhaan.
Luokkaa tutkiessani uudelta kannalta minä keksin, että kiusanteko oli ystävyyttä ja pilkka hienoa hakkailua. Tosi itsekkyyttä ei ollutkaan. Jokainen on valmis auttamaan toveria ja antamaan lähinnä viimeisen karamellinsa ystävälleen. Kun tytöt nauraen puhuivat toistensa vastoinkäymisistä, oli se usein keino saada toveria pitämään asiaa vähäpätöisenä. Kun joku poika kärsi nöyryytyksen, liittyvät toverit kostamaan hänen puolestaan.
Meri ei ollut ylpeä nerostaan, vaan vaatimaton ja avulias. Eilaa kiusoitellaan, mutta jokainen kuolisi ikävään, niinkuin hän itse sanoi, jos hän häviäisi näyttämöltä. Ilkka antaa hyväntahtoisesti Merin kasvattaa itseään. Otso oli vaaraton voimamies ja Olli hänen varjonsa, ja Kain naisviha on helposti voitettavaa. Tauno iskee armotta Eilan puheisiin, mutta sekin on silkkaa mielenkiintoa häneen. Terttu on liikuttavan kiitollinen pienestäkin ystävällisyydestä, ja vanhapoika Ville sietää ihmeteltävästi purevaa pilaa. Sitten olen nähnyt Jyrkin uskollisesti ottavan osaa luokan poikien hommiin, sellaisiinkin, jotka tärvelevät vaatteita. Ilta ihanainen on monen kadehtima, mutta hän tuo jännitystä arkielämään, niinkuin Aissi tuo heikon kaiun isosta maailmasta. Lopuksi lähetän Kestilän tuhkarokkoisille kaksoisille lämpimän ajatuksen ja huomenna kukkia. Ja pisteeksi kiitän Meriä tästä päivästä, joka on meidän varsinainen hyvästijättömme ennen kesää. Tämä on vaillinainen selostus luokkien luokasta, jota minä ensi vuonna aion tutkia tarkemmin.
Onni meni paikoilleen, ja luokka taputti käsiään ja huusi hyväksymisensä.
— Tähän on vielä lisättävä, että me näimme myöskin ennen Onnin väärässä näkökulmassa. Hän on äkkiä selvinnyt meille, ja me aiomme samoin ensi vuonna tutkia häntä, sanoi Meri.
— Etkö sinä voisi puhua vielä pitemmältä, Onni? Oli niin jännittävää kuulla, kuinka sinä kuolisit ikävään, jos minä häviäisin, sanoi Eila.
— Onni puhui niinkuin eduskuntalainen, kehui Terttu.