Samalla tunti loppui ja kahdeksasluokka riensi ulos Väinön kintereillä.
— Uskallatko todellakin jättää laulun?
— Etkö sinä vavissut?
— Saat nähdä, että rehtori rankaisee sinua röyhkeydestä.
— Onneksi opettajat eivät sekaannu Vauhkon asioihin, siitä ei ole pelkoa, sanoi Väinö.
— Vauhko olikin taas tavattoman antelias muistutusten suhteen. Niistä ei ole kuitenkaan yhtä suurta haittaa, kuin toisten opettajien. Isä ei ainakaan julmistu niistä, eivätkä toistenkaan vanhemmat, sanoi Ville.
— Minun maailmani ei ole tullut valoisammaksi mokomankin tunnin jälkeen. Jos isällä olisi selvä käsitys Vauhkosta, niin hän hankkisi minulle lääkärin todistuksen. Minussa on monta vikaa, sanoi Terttu.
— Merkillinen poikkeus luokasta! virnisti Ilkka.
— Onko sinulla musiikki-estevikoja? kysyi Eila.
— Minä olen likinäköinen ja se heikontaa yleistä ruumiin vointia tai ainakin pään työkykyä, vakuutti Terttu.