— Minä menisin mielelläni lasten kanssa ulos. Meillä on niin vähän kahvileipääkin kotona, sanoi äiti varovaisesti.
— Mutta nyt minulle sopii olla ystävällinen tutuilleni, ja lapset saavat itse hoitaa huvinsa, sanoi isä ja meni puhelimeen.
— Eikö äiti antaisi meille rahaa, että pääsisimme Eläintarhan urheilukentälle katsomaan kilpailuja? pyysi Veikko.
— En voi nyt. Minun täytyy mennä johonkin kahvilaan ostamaan leivoksia, huokasi äiti. — Minä olen niin paljon poissa, että täytyy olla isän kanssa sunnuntaisin.
— Tai Aarnioitten, sanoi Tauno. — Tule, Väinö, niin menemme Ilkan luo, hän sanoi olevansa kotona.
— Koko maailma on Eläintarhassa, sanoi Veikko.
— Tuollakin on yksi poika kadulla, sanoi Reino.
— Hän onkin ainoa poika Helsingissä, paitsi meitä, joka ei ole urheilukentällä.
— Onko se totta? kysyi Reino.
— Sinä olet liian pieni sulattaaksesi koko totuutta, nauroi Veikko.