— Milloin sinä ehdit oppia runot. Minä ällistyin hurjasti.
— Eihän tuollaiseen tarvita pitkääkään aikaa, kunhan vain on hiukkasen oppimisen taitoa, nauroi Tauno.
— Olisitko sinä osannut yhtä hyvin koko runon?
— Eihän loppu ollut kummempaa kuin alkukaan, sanoi Tauno ja meni huoneesta. Ovessa hän lisäsi:
— Maailma on humpuukia, Heli.
III
TYTTÖJEN KESKEN.
— Onko äiti nyt koko päivän perheen keskus? kysyi Veikko sunnuntaina aamiaispöydässä.
— Tietysti. Me kutsumme Aarniot ja vanhan neiti Grönin tänne kahville, vastasi isä.
— Mutta eihän äiti silloin ole meidän keskuksemme, valitti Reino.