— »Säveleitä salot huokuu, ikihongat humajaa»
jatkoi Tauno
— Tuttua se on mutta — — —
— »Luonnossa on lempeyttä, sydämessä hempeyttä, sen tuskin tiedän vertaista, niin kaunista niin herttaista»
tuli kuin gramofoonista.
— Eikö Ylämaata saa pysähtymään?
»Ja onnehensa tyytynyt, tää armas kallis maa.»
— Vaikene. Mikä kansanlaulu tuo on?
— Se on potpourri.
— Mitä?