— Sinä olet valmis ottamaan rangaistuksen? jatkoi neiti Welt.
— Kyllä.
— Ja tunnustat syyllisyytesi? Onni puristi huulet kokoon. Kun hän käänsi päänsä syrjään, kohtasi hän Helin loistavan katseen. Tuntui oudolta, kun joku katsoi noin hyväksyvästi.
— Vastaa Onni, sanoi neiti Welt. Otso Rasti oli koettanut monta kertaa nousta, mutta Väinö ja Ilkka pitivät kovasti kiinni ja estivät sen. Nyt hän antoi molemmille aika sysäyksen ja nousi sanoen:
— Minä yksin olen syyllinen. Onni ei ollut eilen koulussakaan. Minä istuin hänen paikallaan, ja siitä syystä rouva Hanhikoski luuli minua Onniksi.
— Miksi sinä et oikaissut häntä?
Otso katseli neuvottomana ympärilleen.
— Ei tullut tehdyksi, sanoi hän vihdoin.
— Pelkkää koiruutta! Ja päälle päätteeksi saatoit häpeää Onnille. Kuinka sinä voit käyttäytyä sillä tavoin?, neiti Welt oli todella pahoillaan.
— Minä pyysin jo anteeksi rouva Hanhikoskelta.