— Nyt ei sanaakaan enää. Ymmärrän, että tämä on nöyryyttävää sinulle, mutta ole kiitollinen, kun pääset näin vähällä.
Ja Otso oli kiitollinen, niinkuin koko luokkakin.
— Sitten voit selvittää välisi Onnin kanssa. Ja muista, että menet kotiin sen neidin luokse. Ja esitä myöskin minun valitteluni tapahtuman johdosta.
— En minä luule, että hän välittää paljonkaan koko asiasta. Hän oli vähän — — —
— Johan minä sanoin, etten tahdo kuulla hänestä enää. — Nyt aloitamme opetuksen.
Saksantunti sujui erinomaisesti. Kaikki osasivat läksyn ja mieliala oli kevyt.
Luokka kokoontui väliajalla omaan nurkkaansa koulupihalla. Onni käveli tavallisuuden mukaan erillään toisella laidalla.
— Kyllä meitä onni potkasi, kun me selviydyimme näin hyvin, sanoi Väinö.
— Ihme, ettei Onni potkase meitä! Kyllä se olisi ansaittua, sanoi Siiri.
— Hän oli suurenmoinen. Jylhän vakava yksinäisessä majesteettisuudessaan, sanoi Sylva, joka aina käytti suuria sanoja.