— Oli se poikaa. Ei pettänyt meitä eikä valehdellutkaan, sanoi Ilkka.
— Ja olisi ottanut rangaistuksen syyttömänä. Ihanaa! huudahti Eila.
— Hän seisoi kalpeana ja rohkeana tulilinjalla, sanoi Ilta.
— Aivan kuin Savonarola roviolla, lisäsi Eila.
— Sanokaa hänelle tunnustuksen sana, kehoitti Heli.
— Onni Joelle? Se ei kannata. Hän ei ole tavallinen ihminen, jolla on tunteita ja joka suree tai iloitsee, sanoi Miili.
— Saanko luvan kysyä, milloinka neiti Etelälle sopisi ottaa vastaan minut ja minun todistajani? kysyi Otso Iltalta.
— Minä olen tavattavana klo 6 iltapäivällä. Mutta ajattele siihen mennessä, että sinulla on paljon omalla tunnollasi, sanoi Ilta nauramatta.
— Mitä? Et suinkaan sinä suuttunut pienestä pilasta silloin tunnilla? kysyi Otso hämmästyneenä.
— En. On pahempia asioita kuin se, sanoi Ilta ja lähti kävelemään käsi
Tertun vyötäisillä.