— Älä välitä tyttöjen oikuista, sanoi Tauno Otsolle, joka seisoi ja töllisteli Iltan jälkeen.
Onni Joki kulki ohi katsoen jäykkänä eteensä. Otso meni hänen vierelleen ja sanoi:
— Se oli harmillista, että minä tulin sotkeneeksi sinut tähän asiaan. Mutta en minä missään tapauksessa olisi pannut sinua kärsimään minun tähteni.
Onni torjui kädellään ja sanoi:
— Minä uskon sinua.
— Onko sinulla nyt hyvä olla?
— Minulla ei ole koskaan hyvä tai paha olla. Minä olen vain.
— Älä! Oletko sinä sitten suuttunut vielä?
— En, ja Onni kulki eteenpäin. Otso käveli hänen kintereillään ja tuumi, mitä sanoisi. Asia ei tuntunut aivan selvitetyltä.
— Älä kulje minun perässäni, se hermostuttaa, sanoi Onni.